Risti pöydässäni

Eilen, illalla, sain silmiini Raamatusta tämän seuraavan jakeen:

5. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. (Room. 4:5)

Jotenkin tämä jae osui aivan erityisesti maaliinsa. Olen nimittäin huomannut tulleeni viime aikoina aika ankaraksi itselleni ja varsinkin muille. Vaikka, jos ansioista puhutaan, "tilini" on varsin tyhjä, eikä "palkintokaapissani" ole loistavia mitalleja. Sen uskonkin kanssa tuntuu olevan tiukan paikan tullessa vähän niin ja näin. Vettä holahtaa saappaan varsista sisälle niin kuin Pietarilla tai sitten olen veneessä kiljumassa Jeesukselle: "Opettaja, etkö näe, minä hukun!"

38. Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: "Opettaja, etkö näe, me hukumme!" (Mark. 4:38)

Aivan aiheesta Jeesus voisi vastata minullekin: "Miksi sinä noin pelkäät? Eikö sinulla vieläkään ole uskoa?"


40. Jeesus sanoi heille: "Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?" (Mark.4:40)


Näin vähällä uskolla ei pitäisi olla kanttia vaatia millään "ansiotasolla" itseltäni saati sitten toisilta (Jumalan) lain noudattamista. Kuitenkin löydän itseni usein tuosta samasta tilanteesta oman uskon heikkouteni unohtaneena.
Onneksi uuden kirjoituspöytäni kanteen on veistetty kohtalaisen iso risti. Risti pöydässäni muistuttaa minua monestakin asiasta kuten siitä, että vain Kristuksen ristissä ansiottomuus, heikko usko ja vanhurskaus ovat yhtä aikaa mahdollisia.

Toinen ristin antama muistutus on se, ettei sitä ristiä saa peittää. Koska pöytäni on aika pieni, eikä risti ole pöydässäni ihan reunassa, minun pitää pitää iso osa pöydästäni paljaana niin, että se risti pysyy näkyvissäni. Tämä auttaa minua rajaamaan työmäärääni. Töiden tai muun turhankin puuhastelun rajoittaminen taas auttaa minua välttämään stressiä.

(kuva: Mika Virta)

Norjan tapahtumista

Eilen tapahtuneissa Oslon ja Utöyan veriteoissa on tähän saakka kuollut 92 henkilöä. Koko tapahtuma on hirvittävä. Hirveää on myös se, miten helposti tässäkin syyllistämme yksilön kautta tapahtuneesta jotakin ryhmää.

Pahuus on aina ollut taitava naamioitumaan joksikin sellaiseksi, ettei sitä voida tunnistaa. Niin on tapahtunut tässäkin tapauksessa, kun tekijää on luonnehdittu "jyrkän kristilliseksi kiihkouskovaiseksi". Oslon ja Utöyan tapahtumien jälkeen, kun näihin hirvittäviin tekoihin syyllistynyt on leimattu, ei ole mikään ihme, että tunnustautuneita kristittyjä pilkataan ja halveksitaan.

Sekään ei olisi mitenkään merkillistä, jos usko painuisi taka-alalle. Onhan se tavallisessa arkielämässäkin usein helpompi kätkeä kuin tunnustautua. Paavalin sana roomalaisille sopii tähän. (Room. 11:3) 3. Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. ja myöhemmin (Room. 11:21) 21. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä. Jos tämä edellyttää pysymistä juustona saviastiassa, niin silloin olisi hyvä ainakin yrittää muistaa Room. 13:10 10. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. . Tuon muistaminen aidosti on vain ainakin itselleni kovin vaikeata.

Tänä iltana rukoilen Oslon ja Utöyan uhrien ja heidän omaistensa puolesta, mutta myös veriteon tekijän omaisten puolesta. Kunpa he saisivat apua ja lohdutusta suruunsa

Kesäisiä ajatuksia

Eräs facebookystävä kirjoitti tänään facebookpäivityksessään kaikkien elämän suurimpien asioiden olevan lahjaa. Minä kommentoin hänen kirjoitustaan näin:
"Elämässä kaikki on lahjaa. Ei ihminen pysty itse itsestään mitään luomaan, vaan kaikki ihmisen tekemä on syntynyt jostakin muualta saatujen välineiden ja materiaalien avulla. Meille Kristityille tuo "materiaalipankki" ja "välinevarasto" on lopulta Jumala." Näin kesällä tuo on hyvä ja helppo muistaa.

Jeesus itse antaa Vuorisaarnassaan meille luvan lomailla huolistamme.

25. Jumalan huolenpito
"Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
27. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
28. "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
29. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
30. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
31. "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?'
32. Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.
33. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
34. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Minä kuvittelen tässä mielelläni Jeesuksen suomalaiselle rantakivelle onkimaan ja odottamaan saunan lämpiämistä.

Kristus nousi kuolleista!

Jo Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna riittäisi yksinäänkin blogikirjoitukseksi, mutta haluan kuitenkin ilmaista jotakin siitä, miten tämä teksti minuun vaikuttaa. Tästä pääsiäissaarnasta on tullut minun pääsiäiseeni tärkeä elementti, vaikka minä en olekaan ortodoksi. Joulurauhan julistus aloittaa jouluni ja Johannes Krysostomoksen (Kultasuun) pääsiäissaarnasta alkaa minun pääsiäiseni yhtä totisesti kuin Kristus nousi kuolleista.

Eniten riemuitsen siitä, että Johannes Krysostomos julistaa kaikki kelpaaviksi pääsiäisen iloon. Minä en nimittäin ole kovin hyvä kilvoittelija. Tänäkin vuonna aikomani karkkipaasto epäonnistui ja tietokonepelipaasto vaati välillä hyvin suuria ponnistuksia. Aikomukseni ja viimetinkani ovat kuitenkin kelvanneet Jeesuksen ylösnousemuksen ilojuhlan valmisteluiksi. On myös helpottavaa muistaa, etteivät Jeesuksen opetuslapset ehtineen valmistautua senkään vertaa.

Tässä on teillekin tämä minun pääsiäiseni korvaamaton aarre, jonka olen lainannut tähän eräästä toisesta blogista.

Pyhän Johannes Krysostomoksen Pääsiäissaarna
Kristus nousi kuolleista!
Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta.
Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon. Joka on paastoten kilvoitellut,
iloitkoon palkasta.
Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion.
Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa.
Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään.
Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä.
Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään,
sillä valtias on jalomielinen: hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin,
hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen: tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa.
Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin. Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää.
Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon. Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta. Rikkaat ja
köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa. Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä
päivää. Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.
Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa. Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa
on paljon. Riemuitkaa kaikki oikeamielisyyden rikkaudesta. Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista.
Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt. Älköön kukaan itkekö
rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta. Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä
Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut: kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman.
Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan. Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut.
Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi: "Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla".
(Jes.14:9)
Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa.
Se kukistui ja se saatettiin häpeään.
Se kukistui ja niin se kuoletettiin.
Se kukistui ja niin se menetti valtansa.
Se kukistui ja pantiin kahleisiin.
Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan.
Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan.
Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt.
"Kuolema, missä on sinun otasi? Tuonela, missä on sinun voittosi?
Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi.
Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat.
Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.
Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.
Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista."
(1 Kor. 15:20)
Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisesta iankaikkiseen.
Aamen.

Ryöväri puhuttelee minua

Palaanpa vielä takaisin eilisen, pitkäperjantain, ajatuksiin.

Uuden testamentin ristiinnaulitsemiskertomuksista saa sellaisen kuvan, että Jeesus olisi täyttänyt tehtävänsä ja kärsinyt kaikkien hylkäämänä. Luukkaan evankeliumi näyttää kuitenkin, että Jeesukselle tehtiin hyvä työ vielä hänen ollessaan ristillä kipujensa ja kärsimyksiensä keskellä. Jeesuksen opetuslapsista ei ollut Hyvän työn tekijöiksi, vaan hyvän teon tehnyt oli toinen Jeesuksen kanssa ristiinnaulituista ryöväreistä.

40. Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta?
41. Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa."
42. Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."
43. Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."

Jeesuksen rinnalle ristiinnaulittu mies ei varmasti puolustanut syytöntä Jeesusta sillä mielellä, että "teenpäs tässä hyvän teon". Luulen, tai ainakin toivon, että Jeesuksen syyttömänä saama tuomio kosketti syvästi hänen oikeustajuaan. Ehkä hän oli vähän kyllästynyt ympärillään kuuluvaan pilkkaräksytykseen ja hän halusi olla rauhassa.

Joka tapauksessa tuo ryöväri oli ainoa, joka puolusti Jeesusta edes yhdelle ihmiselle. Ehkä Jumala oli lähettänyt hänet. Hän sai teostaan ja tunnustautumisestaan parhaimman palkkion - paikan Jeesuksen rinnalla paratiisissa.

Raamatussa on Jeesuksen jalkojen voitelua lukuun ottamatta vain vähän sellaisia kohtia, joissa Jeesukselle on tehty joku hyvä työ. Sykarin kaivollakaan Jeesus ei saanut vettä. Onneksi ryövärin Jeesuksen puolesta lausuma puolustus tuli aikojen kuluttua analyyttisen Luukkaan korviin ja on siten luettavissa Luukkaan evankeliumista, ja ortodoksit ovat risteissään tehneet tämän tuntemattoman kanssakärsijän teon näkyväksi.

Viikolla ennen ylösnousemusta

Piinaviikko tai Suuri viikko on edennyt jo tikkutiistaihin. Alan vähitellen laskeutua suureen juhlaan. On tullut aika ottaa Bachin Matteus-passio levyhyllystä ja hiljentyä tuo viidennen evankeliumin ääressä.

5. vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.
6. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.

Kellä vaiva sellainen ollut on kuin Jeesuksen?

7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.
8. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois* - kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.
9. Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.

Ja kuitenkin - kaiken tämän kirjoittaminen ja kopioiminen tuntuu niin ulkokultaiselta. Samaistumiskykyni ei millään riitä.

Mutta eihän minun tarvitsekaan samaistua. Saan vain ottaa vastaan ja kiittää.

30. Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Körttivirren kirvoittama iltamiete

Kipu tai vammaisuus ja ristin juurelta löytyvä armo yhdistetään opetuksissa usein toisiinsa. Näinhän on myös tämän blogin nimessä. Oikeastaan vammaisuus ja kipu rinnastetaan synnintuntoon ja armo rinnastetaan lääkitsemiseen tai hoitamiseen. Huomasin tämän tänään, kun eräs facebook-kaverini oli statuksessaan lainannut erästä herännäisyyden Siionin virttä. Tuon virren viimeinen säkeistö, jossa synti sanotaan suoraan vammaksi kuuluu näin:

Syntinen ei Jeesukseen
turhaan turvaa vammoineen.
Ristin luona päästetään
ryövärikin synnistään.

Koska minä en ole körttiläinen, en osaa veisata montaakaan näistä Siionin virsistä. Joten tämänkään laulun säveltä minä en tunne. En tiedä, onko se "suruttomuutta" vai mitä, mutta ainakin minua nämä rinnastukset, joissa toisaalta vammaisuus merkitsee syntiä ja terveys merkitsee pyhyyttä ja taivaskelpoisuutta, ahdistavat. Uskon monien vammaisten tuntevan samoin.

On kuitenkin hyvä muistaa ja muistuttaa Johanneksen evankeliumin yhdeksännen luvun alussa oleva Jeesuksen ja hänen opetuslastensa käymä keskustelu, jonka jälkeen Jeesus paransi sokeana syntyneen miehen.

Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea.
2. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"
3. Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Joh. 9:1-3

Koska Jeesus itse sanoo noin, siihen saa, ja pitää, luottaa aina ja kaikissa tilanteissa. Tuo on sellainen siunaus joka kantaa.