Körttivirren kirvoittama iltamiete

Kipu tai vammaisuus ja ristin juurelta löytyvä armo yhdistetään opetuksissa usein toisiinsa. Näinhän on myös tämän blogin nimessä. Oikeastaan vammaisuus ja kipu rinnastetaan synnintuntoon ja armo rinnastetaan lääkitsemiseen tai hoitamiseen. Huomasin tämän tänään, kun eräs facebook-kaverini oli statuksessaan lainannut erästä herännäisyyden Siionin virttä. Tuon virren viimeinen säkeistö, jossa synti sanotaan suoraan vammaksi kuuluu näin:

Syntinen ei Jeesukseen
turhaan turvaa vammoineen.
Ristin luona päästetään
ryövärikin synnistään.

Koska minä en ole körttiläinen, en osaa veisata montaakaan näistä Siionin virsistä. Joten tämänkään laulun säveltä minä en tunne. En tiedä, onko se "suruttomuutta" vai mitä, mutta ainakin minua nämä rinnastukset, joissa toisaalta vammaisuus merkitsee syntiä ja terveys merkitsee pyhyyttä ja taivaskelpoisuutta, ahdistavat. Uskon monien vammaisten tuntevan samoin.

On kuitenkin hyvä muistaa ja muistuttaa Johanneksen evankeliumin yhdeksännen luvun alussa oleva Jeesuksen ja hänen opetuslastensa käymä keskustelu, jonka jälkeen Jeesus paransi sokeana syntyneen miehen.

Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea.
2. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"
3. Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Joh. 9:1-3

Koska Jeesus itse sanoo noin, siihen saa, ja pitää, luottaa aina ja kaikissa tilanteissa. Tuo on sellainen siunaus joka kantaa.

Tänään marianpäivänä

Ollessani vielä katolilainen tuli Ave Maria -rukous minulle läheiseksi. Suomeksi se menee näin:

"Terve Maria armoitettu. Herra sinun kanssasi. Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja Siunattu kohtusi hedelmä, Jeesus. Pyhä Maria, Jumalan Äiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkellä. Aamen."

Ehkä tämä rukous ei luterilaisten mielestä ole luterilaiselle sopiva. Minulle Neitsyt Maria on kuitenkin tärkeä, koska Marialla oli riittävästi rohkeutta heittäytyä täysin tuntemattomaan, ja varmasti hyvin vaaralliseenkin elämään. Se tekee Neitsyt Mariasta hyvin modernin. Nykyaikanahan kaikkialla puhutaan heittäytymisen tärkeydestä. Hänen rohkeudestaan voi olla vain kiitollinen. Maria itse lausi kiitosvirressään ennustuksen:

46. Marian kiitosvirsi
Silloin Maria sanoi:

- Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
47. minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
48. sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
49. sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä,
50. polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. (Luuk. 1:46-50)

Laitan tähän loppuun valokuvan ystäväni maalaamasta ikonista, joka on seinällä tässä työpöytäni yläpuolella.

Siunattua marianpäivää.

Astu sisään

Tervetuloa uuteen blogiini. Päätin perustaa uuden blogin hengellisille kirjoituksilleni. Tämä blogi on julkinen, mutta en julkaise näitä kirjoituksia facebookissa, koska tänne tulevat kirjoitukset ovat luonteeltaan aika henkilökohtaisia. Blogini pyrkii lähinnä selventämään omia ajatuksiani mm. vallitsevasta ilmapiiristä. Tämä blogi on siis koottu minun - maallikon - ajatuksistani. Blogiani voi tottakai kommentoida, mutta kommentit ilmestyvät näkyviin vasta hyväksymiseni jälkeen. Tämän blogin tekstien jakaminen ilman minun lupaani on kielletty.

Lopetan tämän blogin ensimmäisen kirjoitukseni yhteen Raamatun lempijakeeseeni, jossa vanhan käännöksen mukaan Jumala katsoo armollisesti myös hitaasti tai huonosti liikkuvan lapsensa puoleen: Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.

Saman tapainen ajatus on myös eräässä vanhassa kirjeessä sisar Benedicta Idefeldiltä, joka on katolilainen nunna. Hän päätti kirjeensä minulle: "Sinä voit tehdä elämästäsi ylistyslaulun Jumalalle, vaikka et voikaan juosta hengästyneenä pitkin katuja."