Eilen tapahtuneissa Oslon ja Utöyan veriteoissa on tähän saakka kuollut 92 henkilöä. Koko tapahtuma on hirvittävä. Hirveää on myös se, miten helposti tässäkin syyllistämme yksilön kautta tapahtuneesta jotakin ryhmää.
Pahuus on aina ollut taitava naamioitumaan joksikin sellaiseksi, ettei sitä voida tunnistaa. Niin on tapahtunut tässäkin tapauksessa, kun tekijää on luonnehdittu "jyrkän kristilliseksi kiihkouskovaiseksi". Oslon ja Utöyan tapahtumien jälkeen, kun näihin hirvittäviin tekoihin syyllistynyt on leimattu, ei ole mikään ihme, että tunnustautuneita kristittyjä pilkataan ja halveksitaan.
Sekään ei olisi mitenkään merkillistä, jos usko painuisi taka-alalle. Onhan se tavallisessa arkielämässäkin usein helpompi kätkeä kuin tunnustautua. Paavalin sana roomalaisille sopii tähän. (Room. 11:3) 3. Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. ja myöhemmin (Room. 11:21) 21. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä. Jos tämä edellyttää pysymistä juustona saviastiassa, niin silloin olisi hyvä ainakin yrittää muistaa Room. 13:10 10. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. . Tuon muistaminen aidosti on vain ainakin itselleni kovin vaikeata.
Tänä iltana rukoilen Oslon ja Utöyan uhrien ja heidän omaistensa puolesta, mutta myös veriteon tekijän omaisten puolesta. Kunpa he saisivat apua ja lohdutusta suruunsa
