Kipu tai vammaisuus ja ristin juurelta löytyvä armo yhdistetään opetuksissa usein toisiinsa. Näinhän on myös tämän blogin nimessä. Oikeastaan vammaisuus ja kipu rinnastetaan synnintuntoon ja armo rinnastetaan lääkitsemiseen tai hoitamiseen. Huomasin tämän tänään, kun eräs facebook-kaverini oli statuksessaan lainannut erästä herännäisyyden Siionin virttä. Tuon virren viimeinen säkeistö, jossa synti sanotaan suoraan vammaksi kuuluu näin:
Syntinen ei Jeesukseen
turhaan turvaa vammoineen.
Ristin luona päästetään
ryövärikin synnistään.
Koska minä en ole körttiläinen, en osaa veisata montaakaan näistä Siionin virsistä. Joten tämänkään laulun säveltä minä en tunne. En tiedä, onko se "suruttomuutta" vai mitä, mutta ainakin minua nämä rinnastukset, joissa toisaalta vammaisuus merkitsee syntiä ja terveys merkitsee pyhyyttä ja taivaskelpoisuutta, ahdistavat. Uskon monien vammaisten tuntevan samoin.
On kuitenkin hyvä muistaa ja muistuttaa Johanneksen evankeliumin yhdeksännen luvun alussa oleva Jeesuksen ja hänen opetuslastensa käymä keskustelu, jonka jälkeen Jeesus paransi sokeana syntyneen miehen.
Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea.
2. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"
3. Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Joh. 9:1-3
Koska Jeesus itse sanoo noin, siihen saa, ja pitää, luottaa aina ja kaikissa tilanteissa. Tuo on sellainen siunaus joka kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti